Huolettomalle sopiva kylvöaika...

...on ehdottomasti lokakuussa tai marraskuussa, riippuen talven tulosta. Juuri ennen maanpinnan jäätymistä on hyvä kylvää monivuotisten siemenet esivalmisteltuun penkkiin. Päälle ripotellaan ohut kerros hiekkaa. Hiekan päälle levitetään harso, joka peitellään reilulla kerroksella kuivia lehtiä.

31.10.2012

Viime syksynä homma jäi huolettomasti viimetipalle, mutta maan kohmeinen pinta ei ollut ensilumen alla vielä aivan jäässä. Kylvöpenkki oli toki lämpimällä kelillä tasattu ja koivunlehtiäkin oli haravoitu riittävästi lähistölle.  

Keväällä lehdet poistetaan kun pakkaspäivät ovat ohi. Harso saa olla päällä vaikka siihen asti kun vihreää alkaa pilkottaa. 

Alla tilanne kylvöpenkissä seuraavan vuoden heinäkuussa. Kuvassa japaninhanhikki Potentilla megalantha.

Kaikki kylmäkäsittelyn vaativat siemenet on helppo kylvää näin. Kylvöpaikkaan ei saa kertyä syysvesiä ja reilu lumisuoja on hyväksi. Pikkutaimet voi koulia seuraavana kesänä heti kun ne ovat sen kokoisia, että käsittely onnistuu. Mutta ne viihtyvät kylvöpenkissä parikin vuotta jos pakko on. Ja kannattaa kylvää harvaan, jos aikoo taimia kylvöpaikalla säilytellä. Itse aion koulia viime syksyiset kylvöt vasta ensi keväänä. Nyt on jo elokuu, ja koska näyttää siltä, etten ehdi sitä kohtapian tehdä, niin antaapa pikkuisten talvehtia hyvin juurtuneina paikallaan. 

Olen tehnyt kylvöt samaan penkkiin jo monta kertaa. Kaikki siemenet eivät kuitenkaan välttämättä idä seuraavana kesänä, vaan myöhemmin. Lievää sekaannusta aiheutavat nämä sieltä täältä putkahtelevat arvoitukset. Sanomattakin lienee selvää, että kylvöistä kannattaa tehdä kartta ja muistiinpanot...ja säilyttää ne vanhatkin.

Pitääkö kaikkien kukkien kukkia?

Vaatimaton, lyhyt tai muuten mitätön kukinta ei kuulosta hyvältä kun valitaan kasveja puutarhaan. Kuitenkin kasveilla on kukinnan lisäksi paljon muitakin varteenotettavia ominaisuuksia. Lehtien koristeellinen muoto tai värikkyys tärkeimpinä. Näitä yhdistelemällä kasviryhmiin saa katseltavaa kukattomaksikin ajaksi.

Syksystä saa helposti tehtyä  itselleen henkilökohtaisen ongelman. Kun kukissa ei ole enää nuppuja, tuntuu että kaikki toivo kauneudesta on  menetetty. Puutarha kuolee, on kylmää ja pimeää. Mutta hei - entä se värikkyys. Itselleni yksi tärkeä perennojen ominaisuus on niiden syysväri. Joillain perennoilla on aivan mahtava syysväri, mutta sitä ei tule huomanneeksi. Katse etsii väriä puista, pensaista ja varpukasveista.

Harvoin taimimyymälässäkään asiakas kysyy perennojen syysväristä, mutta sekin kannattaa huomioida. Kierros syksyyn valmistautuvassa puutarhassa antaa jo elokuussa aavistuksen tulevasta.

Perhoangervon kukinta on monen mielestä vaatimaton. 

Minusta se on soma kasvi. Hieno kokonaisuus ratkaisee. Pienten kukkien väri on hehkuva ja niiden  määrä suuri. Hento se on varsiltaan, mutta pysyy pystyssä. Siro, kuitenkin vahva ja terve.  Syysväri ja talventörrötykset päälle. Suosikkeihin kuuluu!

 "Ei juuri minkäänmoiset"-kukat on myös pikkutöyhtöangervolla. Mutta kasvuston pyöreä muoto on kiva, ja peittävyys hyvä. Kasvi ei leviä holtittomasti ja hyönteisetkin siitä tykkää. Ja syksyn tullen punertaa somasti.

Ja onhan noita muitakin. Nauhukset, kurjenpolvet...

Väitetään, että kauneus on katsojan silmässä. Lienee mahdollista, että nämäkin ovat kauniita jonkun mielestä, ja riippuu se kyllä asenteestakin. Jos nyt vaan sovitaan ja päätetään, että kaunis mikä kaunis!

Onneksi aina on tulossa uusi kevät. 

Pakko mahtua.

Yksi parhaista asioista Viherpiha-lehdessä on Pentti Alangon kolumni. Numerossa  4/2013 jutun otsikko on Enää ei mahdu. Huh, stressaava lausunto. Huoleton hortonomi huokaisee helpotuksesta, kun välittömästi seuraavalla rivillä kirjoittaja lupaa, ettei sellaista olekaan.  Nimittäin pihaa, johon ei enää mahtuisi yhtään uutta kasvia. Olen samaa mieltä. Kun tila sivusuunnassa loppuu, on vain rakennettava kasvillisuutta ylöspäin. 

Pienemmät uutuuskasvit voi istuttaa ryhmiin suurempien alle ja suuret pienempien joukkoon kurottamaan varttaan ylös. Näiden keskinäinen viihtyminen riippuu toki valo-varjo-olosuhteista, kasvien yksilöllisistä vaatimuksista ja miksei myös hoidosta.  Kasvit myös itse etsiytyvät sopiville paikoille. Ja tästä onkin hyvä ottaa opikseen. Usko tai älä, ne tietävät mitä haluavat, mutta ne eivät ymmärrä mitä sinä haluat. Tähän on tyytyminen. Olen pahoillani. Meidän ihmisten valta on kuitenkin rajallinen.

Valitsemalla kasviryhmiin maatiaislajeja ja luonnonkasveja pääsee helpoimmalla. Ne eivät vaadi jatkuvaa hoitoa ja jakamista. Ne kestävät tauteja ja ötökkähyökkäyksiä paremmin kuin jalostetut lajikkeet, kuten Pentti Alanko mainitsee.  Jos se viimeinenkin nurmikkopläntti uhkaa jäädä kasvivyöryn jalkoihin, on ehkä hyvä ottaa aikalisä ja jarrutella uutuuksien hankintaa. Kyllä pelikenttä pitää lapsille olla, mutta lapsethan kasvavat ja muuttavat pois. Seikka on siis vain pieni hidaste puutarhahörhölle, jonka tavoite on muuttaa puutarha yhdeksi suureksi kukkamaaksi.

Tapanani on katsella läpi lehtien vinkkaamat nettisivustot ja niin tein nytkin. Jos joku jaksaa surffailla puolestani ja löytää hyviä sivustoja, kelpaavat vinkit kyllä, kiitos vaan. Käykääpä tekin Sävsjön kunnan sivuilla. Hyvältä siellä Sävsjössä näyttää. Paikka sijaitsee tosin etelämpänä kuin yksikään Suomen kunnista, Göteborgin korkeudella Smålannissa Etelä-Ruotsissa. Jotain merkitystä talvien pituudella on kasvillisuuden viihtymiseen ja hoidon helppouteen, mutta ei Sävsjössä tarvitse pyöriä ruohonleikkurin kanssa puiden ympärillä kerran viikossa. Rikkaruohoton istutusalusta ja tiheä istutus, siinä resepti, joka toimii. Ei tarvitse hoitaa. Kokeiltu on.  

Yhdestä asiasta rohkenen olla arvostamani puutarhagurun, Pentti Alangon kanssa eri mieltä. Hän kirjoittaa, että muodissa ovat pitkälle jalostetut ryhmäperennat, yksivuotiset ryhmäkasvit ja ryhmäruusut. Uusimpien trenditutkimusten mukaan luonnonmukaisuus on nyt arvossaan. On ymmärretty sen mukanaan tuoma helppohoitoisuus. Tosin pensaat eivät tällä hetkellä ole oikein in mutta perennat ovat edelleen. Ja perennoista toki kannattaa valita ne isoäidinkasvit. Jos kuitenkin kaikki maatiaislajit ja lajikkeet omassa pihassa on, kuten puutarhahörhön kohdalla asianlaita saattaa olla, on pakko harrastaa vähän jalompia muotoja. Mutta ryhmäruusut – hmm – täällä pohjolan porteilla ne luetaan yksivuotisiin kasveihin. Yksivuotisia me käytämme, kun haemme pikaista, väliaikaista vaihtelua ja väriä pihaan koko kesäksi, olivat ne trendikkäitä tai eivät.

P.S. Oranssi on nyt muodissa...

Kevät yllätti

      

Mitä pidempi talvi, sen yllättävämpi kevät.  Turha kuvitella, että kevään tullen muistaisi kaiken, mitä tuli paniikissa touhuttua syksyllä ennen talven tuloa. Kuka väittää muistavansa, mihin istutti tulppaanit ja mihin tuli tökittyä alennusmyyntinarsissit? En minä ainakaan. Huolettomilla puutarhureilla ja hortonomeilla ei ole karttoja puutarhan istutusalueista, eikä säntillisiä mustiinpanoja  kaikista  lajeista ja lajikkeista. Hyvä jos nimilaput ovat tallessa. Huolellisilla asiat ovat toki hoidossa. Nostan olematonta hattuani heille.

              

Kumpi ensin...

...taimet vai istutuspaikka?

Siellä niitä raukkoja on, ahtaaksi käyvässä taimistossani. Toista vuotta liian pienessä ruukussa sinnittelevä likusterisyreeni, kaksi Clematista ja lukuisa määrä ihania perennoja.

  

Investoinnit on tehty, koska kyseinen laji puuttuu kokoelmista, tai koska joku on kasvia kehunut, tai koska ovat olleet edullisia, tai koska kiinnostaa kokeilla, tai ihan jostain muusta syystä. 

Olisi ilman muuta järkevää ensin perustaa istutusalue huolella, suunnitella kasvit, ja lähteä taimistolle listan kanssa. Järkevää, mutta tylsää! Kuinka paljon hauskempaa onkaan bongata taimi sieltä toinen täältä. Kiikuttaa aarteet kotiin, istuttaa ne isompiin ruukkuihin ja hoivailla niitä, kunnes sopiva paikka löytyy.

Kukin toimii missionsa mukaan, mutta Huolettomalle Hortonomille sopii seuraavanlainen, hyvin selkeä toimintatapa:

1. Kasveja hankitaan täysin fiiliksen mukaan, istutetaan isoihin ruukkuihin kasvamaan ja harmitellaan, jos pihiys sattuu iskemään ja jotain jää hankkimatta.

2. Uusi kukkapenkki tehdään, kun joku kohta puutarhassa sitä vaatii ja intoa sattuu riittämään. Tänä vuonna tai ensi vuonna.

3. Valmiiseen penkkiin valitaan hankituista kasveista sopivat, täydennetään omasta pihasta jaetuilla kasveilla. Ei haittaa vaikka esikkoreunuksia on viidessä penkissä. Sitä komeampaa kukinta-aikaan.

4. Jos joku kohta jää tyhjäksi, jätetään se tyhjäksi . Siihen mietitään sopiva kasvilaji ja hankitaan sellainen tavalla tai toisella vaivoja säästämättä. Kun kerrankin on mietitty, harkittu, suunniteltu ja päätetty, niin siitä ei lipsuta!
 

5. Iloitaan ruukuistaan vapauteen päässeiden kasvien rehevästä kasvusta.

6. Perataan rikkaruohot myös tästä uudesta penkistä.

7. Perataan jälleen rikkaruohot.

8. Aloitetaan alusta hankkimalla taimia.

Helppo piha.

Helppohoitoinen piha mahtaa olla puutarhafriikin kauhuskenaario. Mitä ihmettä ihminen puuhailee pihassaan, jos ei sitä tarvitse hoitaa? Ei nyppimistä, ei kasvien siirtelyä, ei uusien istuttamista, ei kylvämistä, ei suunnittelua, ei tuumailuja, ei mullan kärräystä, ei kivien siirtoa, ei pensaiden leikkaamista, ei nurmikon poistamista kukkapenkin tieltä, ei kasvimaan kitkemistä, ei sadonkorjuuta, ei lannoittamista, ei tuholaistaistelua, ei voikukkien nyppimistä...

Puutarhaelämäkö voisi olla silkkaa kevätkukkien loiston 

ihailemista, tee- tai kahvihetkiä koivun alla, pihapelejä lasten kanssa, piknikkejä lyhyenä pysyvällä nurmikolla, mansikoita ja shampanjaa. Tuskinpa.

Erilaisia näkökulmia kannattaa kuitenkin kokeilla. Pikniktauko on  monelta kannalta virkistävä ja hyödyllinen. Jos ei koskaan makaile nurmikolla, voi jäädä huomaamatta nauhusten alla piileskelevät rikkaruohot ja sen viimeisenkin voikukan nupun voi löytää juuri tästä ruohonjuuritasolta. Se voi käydä nyppäisemässä pois samalla kun suoristaa hankalan istuma-asennon kangistamia jalkoja...

Illaksi suunniteltu mölkkykisa motivoi nurmikonleikkuuseen ja mansikkamalle viritelty hallaharso aikaistaa mansikkaisia shampanjahetkiä kummasti.


Niinpä -  nautiskelu ei vaan onnistu ilman jonkinlaista vaivannäköä.

Helppohoitoisuuden tavoite puutarhaa perustettaessa on mielenkiintoinen haave.

Jokainen piha, jota on helppo hoitaa, on helppohoitoinen. Piha, jota sen omistajan on helppo hoitaa, voi olla suuritöinen.

On vain erilaisia tapoja suhtautua omaan pihaansa ja puutarhanhoitoon. Puutarhahörhön on kerrassaan nautinnollista hoitaa pihaansa ja kantaa kiviä niiden oikeille paikoille viikonloppuisin yötäpäivää ja viikolla joka ilta. Vähemmän hörhö tilaa viherrakennusfirmalta suuret laatoitukset ja massaistukset kuorikatteella ja parin vuoden alkuhoidolla, jos siis jostain kumman syystä on ajautunut pihan omistajaksi.

 Eikä pienet tontit ole ollenkaan huono asia. Rajattu pinta-ala helpottaa pihanhoitoa kummasti, samoin kun rajaton puutarhahörhöys.