Yksi parhaista asioista Viherpiha-lehdessä on Pentti Alangon
kolumni. Numerossa 4/2013 jutun otsikko
on Enää ei mahdu. Huh, stressaava
lausunto. Huoleton hortonomi huokaisee helpotuksesta, kun välittömästi
seuraavalla rivillä kirjoittaja lupaa, ettei sellaista olekaan. Nimittäin pihaa, johon ei enää mahtuisi
yhtään uutta kasvia. Olen samaa mieltä. Kun tila sivusuunnassa loppuu, on
vain rakennettava kasvillisuutta ylöspäin.
Pienemmät uutuuskasvit voi istuttaa ryhmiin suurempien alle ja suuret pienempien joukkoon kurottamaan varttaan ylös. Näiden keskinäinen viihtyminen riippuu toki valo-varjo-olosuhteista, kasvien yksilöllisistä vaatimuksista ja miksei myös hoidosta. Kasvit myös itse etsiytyvät sopiville paikoille. Ja tästä onkin hyvä ottaa opikseen. Usko tai älä, ne tietävät mitä haluavat, mutta ne eivät ymmärrä mitä sinä haluat. Tähän on tyytyminen. Olen pahoillani. Meidän ihmisten valta on kuitenkin rajallinen.
Valitsemalla kasviryhmiin maatiaislajeja ja luonnonkasveja pääsee helpoimmalla. Ne eivät vaadi jatkuvaa hoitoa ja jakamista. Ne kestävät tauteja ja ötökkähyökkäyksiä paremmin kuin jalostetut lajikkeet, kuten Pentti Alanko mainitsee. Jos se viimeinenkin nurmikkopläntti uhkaa jäädä kasvivyöryn jalkoihin, on ehkä hyvä ottaa aikalisä ja jarrutella uutuuksien hankintaa. Kyllä pelikenttä pitää lapsille olla, mutta lapsethan kasvavat ja muuttavat pois. Seikka on siis vain pieni hidaste puutarhahörhölle, jonka tavoite on muuttaa puutarha yhdeksi suureksi kukkamaaksi.
Tapanani on katsella läpi lehtien vinkkaamat nettisivustot
ja niin tein nytkin. Jos joku jaksaa surffailla puolestani ja löytää hyviä
sivustoja, kelpaavat vinkit kyllä, kiitos vaan. Käykääpä tekin Sävsjön kunnan
sivuilla. Hyvältä siellä Sävsjössä näyttää. Paikka sijaitsee tosin etelämpänä
kuin yksikään Suomen kunnista, Göteborgin korkeudella Smålannissa
Etelä-Ruotsissa. Jotain merkitystä talvien pituudella on kasvillisuuden
viihtymiseen ja hoidon helppouteen, mutta ei Sävsjössä tarvitse pyöriä ruohonleikkurin
kanssa puiden ympärillä kerran viikossa. Rikkaruohoton istutusalusta ja tiheä
istutus, siinä resepti, joka toimii. Ei tarvitse hoitaa. Kokeiltu on.
Yhdestä asiasta rohkenen olla arvostamani puutarhagurun, Pentti Alangon kanssa eri mieltä. Hän kirjoittaa, että muodissa ovat pitkälle jalostetut ryhmäperennat, yksivuotiset ryhmäkasvit ja ryhmäruusut. Uusimpien trenditutkimusten mukaan luonnonmukaisuus on nyt arvossaan. On ymmärretty sen mukanaan tuoma helppohoitoisuus. Tosin pensaat eivät tällä hetkellä ole oikein in mutta perennat ovat edelleen. Ja perennoista toki kannattaa valita ne isoäidinkasvit. Jos kuitenkin kaikki maatiaislajit ja lajikkeet omassa pihassa on, kuten puutarhahörhön kohdalla asianlaita saattaa olla, on pakko harrastaa vähän jalompia muotoja. Mutta ryhmäruusut – hmm – täällä pohjolan porteilla ne luetaan yksivuotisiin kasveihin. Yksivuotisia me käytämme, kun haemme pikaista, väliaikaista vaihtelua ja väriä pihaan koko kesäksi, olivat ne trendikkäitä tai eivät.
P.S. Oranssi on nyt muodissa...
