Huolettomalle sopiva kylvöaika...

...on ehdottomasti lokakuussa tai marraskuussa, riippuen talven tulosta. Juuri ennen maanpinnan jäätymistä on hyvä kylvää monivuotisten siemenet esivalmisteltuun penkkiin. Päälle ripotellaan ohut kerros hiekkaa. Hiekan päälle levitetään harso, joka peitellään reilulla kerroksella kuivia lehtiä.

31.10.2012

Viime syksynä homma jäi huolettomasti viimetipalle, mutta maan kohmeinen pinta ei ollut ensilumen alla vielä aivan jäässä. Kylvöpenkki oli toki lämpimällä kelillä tasattu ja koivunlehtiäkin oli haravoitu riittävästi lähistölle.  

Keväällä lehdet poistetaan kun pakkaspäivät ovat ohi. Harso saa olla päällä vaikka siihen asti kun vihreää alkaa pilkottaa. 

Alla tilanne kylvöpenkissä seuraavan vuoden heinäkuussa. Kuvassa japaninhanhikki Potentilla megalantha.

Kaikki kylmäkäsittelyn vaativat siemenet on helppo kylvää näin. Kylvöpaikkaan ei saa kertyä syysvesiä ja reilu lumisuoja on hyväksi. Pikkutaimet voi koulia seuraavana kesänä heti kun ne ovat sen kokoisia, että käsittely onnistuu. Mutta ne viihtyvät kylvöpenkissä parikin vuotta jos pakko on. Ja kannattaa kylvää harvaan, jos aikoo taimia kylvöpaikalla säilytellä. Itse aion koulia viime syksyiset kylvöt vasta ensi keväänä. Nyt on jo elokuu, ja koska näyttää siltä, etten ehdi sitä kohtapian tehdä, niin antaapa pikkuisten talvehtia hyvin juurtuneina paikallaan. 

Olen tehnyt kylvöt samaan penkkiin jo monta kertaa. Kaikki siemenet eivät kuitenkaan välttämättä idä seuraavana kesänä, vaan myöhemmin. Lievää sekaannusta aiheutavat nämä sieltä täältä putkahtelevat arvoitukset. Sanomattakin lienee selvää, että kylvöistä kannattaa tehdä kartta ja muistiinpanot...ja säilyttää ne vanhatkin.

Pitääkö kaikkien kukkien kukkia?

Vaatimaton, lyhyt tai muuten mitätön kukinta ei kuulosta hyvältä kun valitaan kasveja puutarhaan. Kuitenkin kasveilla on kukinnan lisäksi paljon muitakin varteenotettavia ominaisuuksia. Lehtien koristeellinen muoto tai värikkyys tärkeimpinä. Näitä yhdistelemällä kasviryhmiin saa katseltavaa kukattomaksikin ajaksi.

Syksystä saa helposti tehtyä  itselleen henkilökohtaisen ongelman. Kun kukissa ei ole enää nuppuja, tuntuu että kaikki toivo kauneudesta on  menetetty. Puutarha kuolee, on kylmää ja pimeää. Mutta hei - entä se värikkyys. Itselleni yksi tärkeä perennojen ominaisuus on niiden syysväri. Joillain perennoilla on aivan mahtava syysväri, mutta sitä ei tule huomanneeksi. Katse etsii väriä puista, pensaista ja varpukasveista.

Harvoin taimimyymälässäkään asiakas kysyy perennojen syysväristä, mutta sekin kannattaa huomioida. Kierros syksyyn valmistautuvassa puutarhassa antaa jo elokuussa aavistuksen tulevasta.

Perhoangervon kukinta on monen mielestä vaatimaton. 

Minusta se on soma kasvi. Hieno kokonaisuus ratkaisee. Pienten kukkien väri on hehkuva ja niiden  määrä suuri. Hento se on varsiltaan, mutta pysyy pystyssä. Siro, kuitenkin vahva ja terve.  Syysväri ja talventörrötykset päälle. Suosikkeihin kuuluu!

 "Ei juuri minkäänmoiset"-kukat on myös pikkutöyhtöangervolla. Mutta kasvuston pyöreä muoto on kiva, ja peittävyys hyvä. Kasvi ei leviä holtittomasti ja hyönteisetkin siitä tykkää. Ja syksyn tullen punertaa somasti.

Ja onhan noita muitakin. Nauhukset, kurjenpolvet...

Väitetään, että kauneus on katsojan silmässä. Lienee mahdollista, että nämäkin ovat kauniita jonkun mielestä, ja riippuu se kyllä asenteestakin. Jos nyt vaan sovitaan ja päätetään, että kaunis mikä kaunis!

Onneksi aina on tulossa uusi kevät.