Helppo piha.

Helppohoitoinen piha mahtaa olla puutarhafriikin kauhuskenaario. Mitä ihmettä ihminen puuhailee pihassaan, jos ei sitä tarvitse hoitaa? Ei nyppimistä, ei kasvien siirtelyä, ei uusien istuttamista, ei kylvämistä, ei suunnittelua, ei tuumailuja, ei mullan kärräystä, ei kivien siirtoa, ei pensaiden leikkaamista, ei nurmikon poistamista kukkapenkin tieltä, ei kasvimaan kitkemistä, ei sadonkorjuuta, ei lannoittamista, ei tuholaistaistelua, ei voikukkien nyppimistä...

Puutarhaelämäkö voisi olla silkkaa kevätkukkien loiston 

ihailemista, tee- tai kahvihetkiä koivun alla, pihapelejä lasten kanssa, piknikkejä lyhyenä pysyvällä nurmikolla, mansikoita ja shampanjaa. Tuskinpa.

Erilaisia näkökulmia kannattaa kuitenkin kokeilla. Pikniktauko on  monelta kannalta virkistävä ja hyödyllinen. Jos ei koskaan makaile nurmikolla, voi jäädä huomaamatta nauhusten alla piileskelevät rikkaruohot ja sen viimeisenkin voikukan nupun voi löytää juuri tästä ruohonjuuritasolta. Se voi käydä nyppäisemässä pois samalla kun suoristaa hankalan istuma-asennon kangistamia jalkoja...

Illaksi suunniteltu mölkkykisa motivoi nurmikonleikkuuseen ja mansikkamalle viritelty hallaharso aikaistaa mansikkaisia shampanjahetkiä kummasti.


Niinpä -  nautiskelu ei vaan onnistu ilman jonkinlaista vaivannäköä.

Helppohoitoisuuden tavoite puutarhaa perustettaessa on mielenkiintoinen haave.

Jokainen piha, jota on helppo hoitaa, on helppohoitoinen. Piha, jota sen omistajan on helppo hoitaa, voi olla suuritöinen.

On vain erilaisia tapoja suhtautua omaan pihaansa ja puutarhanhoitoon. Puutarhahörhön on kerrassaan nautinnollista hoitaa pihaansa ja kantaa kiviä niiden oikeille paikoille viikonloppuisin yötäpäivää ja viikolla joka ilta. Vähemmän hörhö tilaa viherrakennusfirmalta suuret laatoitukset ja massaistukset kuorikatteella ja parin vuoden alkuhoidolla, jos siis jostain kumman syystä on ajautunut pihan omistajaksi.

 Eikä pienet tontit ole ollenkaan huono asia. Rajattu pinta-ala helpottaa pihanhoitoa kummasti, samoin kun rajaton puutarhahörhöys.